Oletko joskus haaveillut meneväsi omin voimin paikkaan mihin tietä tai polkua ei ole? Kenties offareille takamaastoon tai vieläkin isommille apajille?
Voisitko kuvitella itsesi alla olevaan kuvaan? Minä niin voisin.
(Lyngen Norja, kuvaaja Mikko Routala)
... Mutta, ennen kuin koskemattomille maille hiihtelemään meinaa mennä, pitää ymmärtää iso kasa erilaisia asioita mm. lumiturvallisuudesta, erilaisista vaaratekijöistä ja vempaimista. Ei kai kukaan purjehtimaankaan lähde ilman merikarttaa ja tietoa tulevasta säästä?
Minä pääsin mukaan avustamaan Adventure Partnersin lumiturvallisuus - työpajaan. Olen aiemmin ollut osallistujana kyseisessä pajassa vuosi sitten. Nyt oli mielenkiintoista olla valmistelemassa asiakkaille hyvää oppimiskokemusta.
Parhaimmillaan onnistunut oppimistilanne tuottaa osallistujassa pysyviä muistijälkiä ja ajatusten synapsoitumista uuteen opittuun eli oppimisen. Kouluttaja on isossa vastuussa asiakkaiden kokemuksista ja oppimisesta.
Kouluttajan on hyvä luoda turvallinen ja salliva oppimisilmapiiri, jossa jokaiselle oppijalle tarjotaan erilaisia kosketuspintoja napata opittavissa oleva asia. Kouluttajan on hyvä myös ymmärtää erilaisia oppimistapoja- ja tyylejä. Oppija voi oppia auditiivisesti, toinen tajuaa asian parhaiten kokeilemalla itse eli kinesteettisesti ja kolmas ymmärtää parhaiten lukemalla.
Erilaisia tietoja ja taitoja opetettaessa kouluttaja voi soveltaa Mostonin opetusopin myötä erilaisia opetustyylejä, jolloin oppiminen muuttuu monipuolisemmaksi ja kenties myös mukavammaksi.
Oppimistilannetta kannattaa aina suunnitella haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi esim. Valamis - ideologian mukaan.
(lähde: https://www.valamis.com)
Hyvä oppimiskokemus ei siis useinkaan ole sattumaa 😉
Lumiturvallisuus-työpajan kouluttaja oli puolisoni Mikko Routala.
Asiakkaalle lumiturvallisuustyöpaja kestää reilut 4 tuntia, kouluttajalle tuo samainen kestää vähintään tuplat, ellei triplat enemmän. Mikko on pitänyt kyseistä pajaa kai jo 14. kertaa, joten hyvin tuttua oli hänelle. Silti, hän oli valmistellut esitystään tunnin tai kaksi ja kerrannut jo tutut asiat - taas uudelleen. Kouluttajan on hyvä tuntea materiaalinsa ja valmistautua huolellisesti.
~Hyvin suunniteltu on usein jo puoliksi tehty!
Minäkin valmistelin omalta osaltani edellisenä iltana. Pähkäilin asiakkaille tarjottavat välipalat eli kävin kaupassa. 😀
Sitten koitti Pajapäivä ja viimeiset valmistelut
Ennen koulutuksen alkamista minä tartuin lapionvarteen. Kävin kaivamassa erilaisia kuoppia ja kätkemässä piippareita läheisiin lumipenkkoihin.
Luento-osuuden jälkeen asiakkaat saavat harjoitella lumiturvallisuusvälineiden käyttöä. Tämä piippareiden kätkeminen tarkoittaa siis sitä, että asiakkaat saavat harjoitella piippareilla lumivyöryyn kadonneen henkilön etsimistä.
Mikko oli suunnitellut myös pienen simulaatiotehtävän asiakkaille päivän huipennukseksi. Kaivoin siis jättiläiskuopan, johon kätkin Mikon ison, makuupussilla täytetyn varustekassin piippareineen. Kassin oli tarkoitus havainnollistaa lumeen hautautunutta ihmistä.
Olisin itse mahtunut myös tuonne kuoppaan...
Hymy huulilla ja hiki otsalla. On aina kiva tehdä vähän jäynää ja haastavia tehtäviä aikuisille. (Mätin meinaan aika paljon lunta vielä tuon kuopan päälle ja hämätäkseni, tein vielä jälkiä eripuolille kasaa).
Sitten kohokohtaan eli päivän asiaan
Adventure Partnerseilla oli sisääntuloaulassa tarjolla kasvomaskeja ja käsidesiä, mikäli asiakkaat niitä olisivat tarvinneet. Me olimme järjestelleet istumapaikat koronan vaatimia turvavälejä kunnioittaen. Asiakkaita lumiturvallisuuspajaan oli ilmoittautunut 10. Minä toivotin asiakkaat tervetulleiksi ja esittelin tärkeimmät (eli vessan ja luentotilan), vastasin tarjottavien esillepanosta. Mikko hoiti koulutuksen.
Tietous ja ymmärrys talvimaastoissa liikkumisesta on tärkeää. Tärkeintä on ottaa huomioon turvallisuuteen vaikuttavat tekijät.
Maasto pysyy aina samana. Rinteet tai vuoret pysyvät samanlaisina kesät talvet läpi. Rinteet luokitellaan vyörymaastoiksi asteluvuilla ja vyörymätön alue on alle 25 astetta. Ihminen yleensä voi päättää minkälaiseen maastoon itsensä hiihtelee. Päätös lähteä vyöryherkälle alueelle (jyrkkyys yli 25 astetta) tulisi olla tietoinen päätös. Josko laskija laskee siellä sun täällä, tietämättään maastosta sen tarkempaa, hän voi joutua hyvinkin vaarallisiin tilanteisiin ja paikkoihin.
Havainnekuva maaston monimuotoisuudesta. On hyvä oppia tunnistamaan maaston kaltevuuksia ja vaaran paikkoja.
Olosuhteet ja ihminen
Olosuhteet tuntureilla ja vuorilla voivat olla auringonpaistetta ja ihanaa puuterilunta. Voi myös olla niin, että tuntia myöhemmin samaisella törmällä on näkyvyys heikko ja myräkkä pukkaamassa päälle. On siis äärettömän hyvä oppia lukemaan vyöryennusteita.
Käy vaikka tsekkailemassa
(Lyngen Norja, Mikko Routala. Kuva: Miikka Laakso)
Luonto elää omaa maailmaansa, mutta ihminen on se joka ne päätökset hiihtämisestään tekee. Oletko koskaan miettinyt miten päätökset syntyvät ja kuka päätöksen tekee? Onko päätös sinun vai kenties ajaako laskuryhmän paine tiettyyn valintaan ja päätöksen tekoon? Onko päätös ryhmän yhteinen, saitko vaikuttaa päätöksen tekoon? Onko kohde ja tavoite lukittu? Tietty linja on tultu laskemaan, siihen on sijoitettu aikaa ja valuuttaa, on siis mentävä. Ei täällä vyörynyt eilenkään! Onko laskulinjan päätös turvallinen päätös?
Ongelma on siinä että lumivyörymaasto ei anna palautetta. Onnistunut lasku ei kerro kuinka lähellä oli katastrofaalinen tilanne ja mahdollisesti syntyvä lumivyöry. Ihminen ei saa tietoa siitä, oliko tilanne läheltä piti - tilanne. Jos rinne vyöryy laskijan sinne mentyä, on usein jo liian myöhäistä päättää toisin.
Siksi on ihan pirun hyvä että näitä lumivyöry asioita ja - oppeja jaetaan. Ja ihmiset ovat tietoisia missä liikkuvat ja mitä meinaavat tehdä. Turvallisesti.
Lumivyörypelastusvälineistöä
Lumivyörypajassa esiteltiin pelastautumisvälineistöä. Jos mielii takamaastoon, on hyvä hankkia seuraavat lumiturvallisuus - ja pelastusvälineet:
- Piippari (jota osaa käyttää)
- Lumivyöryreppu eli paukkureppu (jonka saa tukevasti selkään, ja jossa on mahdollisesti selkäpanssari)
- Lapio (mieluiten harteikas ja materiaalina alumiini)
- sondi (+/- 2,4 m pitkä)
Sekä:
- ea - välineet (vähintään paineside/ kiristysside vuodon tyrehdyttämiseen, sekä avaruuspeite hypotermian estämiseen)
- kompassi (mieluiten peilillinen)
- taukovaate
- energiaa + nestettä
Erilaisia piippareita
ja
Lapioita ja sondeja
Sitten itse toimintaan
Oppimista vahvistaa tekeminen ja kokemukset. Kokemusten syntymiseen liittyvät koetut tunteet. Hyvän oppimisjäljen syntymiseen tarvitaan siis usein onnistumisen tunne kokemuksesta. (Epäonnistuminen usein vahvistaa kyllä lisää oppimisesta sen, miten ei kannata tehdä seuraavalla kerralla... )
Asiakkaat pääsivät harjoittelemaan piippareiden käyttöä. Piippari on siis laite jonka avulla pystyy etsimään kadonneen piipparin eli henkilön.
Alkuun tehtiin piippareiden toimintatestaus. Ovatko kaikki piipparit löydettävissä ja toisaalta löytyykö kouluttajan piippari.
Piipparin käytössä on selkeät ohjeet, miten sen kanssa tulee toimia. Alkuun edetään kohdetta kohden kunnes saadaan äänimerkki kadonneesta piipparista.
Piipparin näyttö antaa nuolella kulkusuunnan ja etäisyyden haettavasta kohteesta. Samoin piippari antaa äänimerkillään tietoa havaitusta signaalista (yllättäen se piipittää).
Ja kun piipitys yltyy, ja piipityksen ääni muuttuu kimeämmäksi, alkaa lähietsintä.
Lähietsinnässä noudatetaan tarkasti tiettyä "risti - kaavaa" kunnes merkataan kohde.
Kohteen löydettyä alkaa sondaus eli hautautuneen tarkka paikannus, sekä hautautuneen syvyyden mittaus
Ja sondauksen ja merkkauksen jälkeen alkaa kaivaminen.
Sieltä se piilotettu piipari hienosti löytyi!
Loppuetsinnät
Loppuhuipennuksena asiakkaat saivat tehdä ryhmätehtävän. Tehtävä oli simulaatiotehtävä, heidän tuli etsiä kadonnut ja kaivaa hänet ylös. Ryhmän piti keskuudestaan valita johtaja, etsijä, sondaaja sekä kaivajat. Ja sitten mentiin!
sondaus
kaivaminen
Sieltä se piilotettu laukku sitten löytyi kaivamisen jälkeen. Enpäs tajunnut ottaa löydöstä riemastuneita tuuletuksia talteen. Ensi kerralla otan. Yliajalle mentiin, mutta asiakkaat olivat kovin tyytyväisiä.
Kyllä tieto on hyvää ja harjoittelu tekee taitajan. Asiakkaat ehtivät tehdä ulkona 6 erilaista piipparin etsintätehtävää ja muutamat pääsivät sondaamaan ja lapioimaan. Olisi hienoa josko kaikki saisivat harjoitella useasti ja kokeilla erilaisia rooleja. Tällä kertaa innokkaimmat saivat enemmän ja taustalle jääneet tyytyivät tekemään samat temput ja harjoitukset perässä. Olisi hyvä vaihdella suorittajien järjestystä tai porrastaa / eriyttää tekemistä. Kun aika ja kouluttajien määrä on rajallinen, on pakko tehdä kompromisseja.
Tämä olikin lumiturvallisuustyöpaja, joka on tarkoitettu tietopaketiksi aiheesta kiinnostuneille. Tästä onkin oikein hyvä jatkaa Adventure Partnersien lumiturvallisuuskursseille
Ylläkselle tai
Norjaan Lyngenille oppimaan ja harjoittelemaan lisää!
Oli mukava saada olla jelppaamassa Mikolle monipuolista työpajaa ja aika jebu jeppis saada olla messissä!
Mitä enemmän tietää, sitä enemmän oppii tietämään, ettei tiedä tarpeeksi.
Anu
Kommentit
Lähetä kommentti